Joku lähiöurpo tilittää

Kevättalvella 1988 katsoin olevani pakotettu menemään sotaväkeen. Palvelukseenastumispäivä oli tiistai, joten edellisenä iltana päätimme hyvän ystäväni herra T.n kanssa ottaa ilon irti ja juhlia kuin viimeistä päivää. Siihen maailmanaikaan tämä tarkoitti sitä että menimme Tavastialle pällistelemään ainutta sinä iltana kaupungissa esiintyvää rokkiorkesteria, joka sattui olemaan uransa aallonpohjaa ruoppaava Yö. Salin puolella ei ollut tungosta, sen verran hyvää sanottavaa siitäkin ravintolaillasta löytyi.

Ravitsemusliikkeen (Tavastialla myytiin myös ruokaa) sulkeuduttua päätimme vielä tempaista kunnon kännit. Totesimme hankkeen toteuttamisen vaativan viinaa, jota ainakaan taksikuskilla ei ollut. Menimme siis huonomaineisen Kurvin läheisyydessä sijaitsevalle Harjutorille jonne pian ilmaantuikin muutamia herrashenkilöitä tiedustelemaan satummeko tarvitsemaan juotavaa. Satuimme.

Kaupantekovaiheessa ukot olivat näkevinään jossain poliisin joten kaupat piti tehdä nyt heti äkkiä ja kaikkien pitää toki äkkiä juosta eri suuntiin karkuun. Me emme mitään konstaapelin tapaistakaan nähneet mutta pakkohan se oli olla totta kerran pikkurosvot niin sanovat. Juoksimme siis tasan eri suuntaan kuin trokarit pulloa povitaskussa kannartellen. Päästyämme läheisen puiston suojaan saatoimme vihdoinkin avata pullon ja todeta että kyseessä oli todellakin aivan ensiluokkainen ja puhdas kraanavesi.

Tapauksella näyttää olevan paljonkin yhteistä Guggenheim-hankkeen kanssa. Ollaan ostamassa isoilta pojilta kovalla hinnalla jotain sellaista mitä ei oikeastaan tarvita, varsinkaan jos yhtään oltaisiin viitsitty ennakoida ja ajatella itse. Sisällöstä ei ole oikeasti mitään hajua, korkeintaan epämääräisiä toiveita ja mielikuvia. Lisäksi kauppias yrittää hiostaa ja hoputtaa ostopäätöksen syntymistä hyvin omituisilla ja epämääräisillä tavoilla jotka eivät selvin päin kulkevalle aikuiselle ihmiselle oikein aukene vaikka joku asiasta enemmän ymmärtävä yrittäisi sitä parhaansa mukaan selittää.

Miten ihmeessä tähän voi yllättäen löytyä toista sataa miljoonaa markkaa sillä aikaa kun paikallisille taiteilijoille ei riitä kuin killinki silloin tällöin? Miksi ihmeessä juuri Guggenheimia varten pitää tällätä aivan uusi tönö Kauppatorin rantaan? Esimerkiksi Berliinissä museo sijaitsee vanhassa rakennuksessa, sitä varten ei tarvittu tekemällä tehtyä WAU-IIK-JEE-arkkitehtuuria edustavaa rakennusta. 

Laskelmissa esitetyt kävijämäärät ovat vähintäänkin utopistisia, valitettavasti suurin osa taideyleisöstä ei oikein tykkää modernimmasta taiteesta ainakaan siinä määrin että olisi valmis alvariinsa pääsylippuja ostelemaan. 

Tähän mennessä en ole nähnyt yhtään hyvää syytä miksi Guggenheim-säätiölle pitäisi maksaa suojelurahoja. Pidän toki taiteeseen panostettavan rahamäärän nostamista hyvänä ja kannatettavana ajatuksena mutta mielummin näkisin varojen menevän olemassa olevien rakenteiden kehittämiseen ja varsinaisen taiteen tukemiseen mielummin kuin seinien lisenssimaksuihin.

Jos museo- ja galleriahommia bisneksenä ajatellaan niin järkevämpaa olisi ostaa vaikka Kairon egyptiläisen museon lisenssi. Kairon egyptiläinen museo Helsinki vetäisi varmasti enemmän porukkaa kuin Guggenheim. Ehkä Tate Modernin saisi halvemmalla? Maailma on täynnä vahtoehtoja ja valitettavasti monet meistä ovat kantapään kautta oppineet että tahallaan painetta ja sekaannusta aiheuttava kauppamies ei ole kovinkaan luotettava.

Hesarin melko isosti uutisoima pikku-uutinen kiinalaisten uusimmasta älynväläyksestä, eli oletetusta Ikea-huonekaluliikkeen kopioinnista toi mieleeni kiinnostavan kokemuksen noin kuukauden takaa. 

Kävimme Ikeassa hakemassa hieman lisää keittiösälää, entisten kamojen käytyä niin vähiin että muutamat keittiölaatikot oli jopa mahdollista saada kiinni ja jossakin tapauksissa jopa auki ilman sen isompaa väkivaltaa. Kaikkea kivaa ja hyödyllistä löytyikin, mm. jääpalamuotteja ja sekoituskulhoja. Ennen kaikkea tunsimme olevamme hyvän, keskikokoisen keittiöveitsen tarpeessa ja sellainen löytyikin helposti. Helppous osoittautui kuitenkin näennäiseksi.

Telineessä oli esittelykappale ja sen vieressä erillinen kahva jota sai kokeilla käteensä. Muuten paikalla ei juuri tätä veitsimallia näkynyt, muita astaloita sitäkin enemmän. Himoitsemamme työkalun tilalla hyllyssä oli vain pahvilappuja joissa luki että vie tämä kassalle ja maksettuasi saat veitsen noutopisteestä.

Tässä kohtaa asiaa sen kummemmin ajattelematta keräsimme lipareen kärryyn ja kassalle. Maksutapahtuman yhteydessä selvisi että noutopiste sijaitsee miltei näköetäisyydellä kassalta ja luonnollisestikin siellä oli jonotuslappuautomaatti. Kymmenkunta minuuttia odottelua ja automaatti ilmoittaa että nyt olisi oman numeron vuoro. Tämä tarkoitti sitä että tässä vaiheessa saa antaa ostokuitin virkailijalle. Tiskin takana majaileva osaaja ei luonnollisestikaan tavaraa hae vaan kerää useamman asiakkaan kuitit samaan kasaan. Siitä kasasta sitten herra varastohenkilö ottaa muutaman lapun kerrallaan ja hakee asiakkaalle tulevat tavarat, toimittaa ne asiapapereineen taas virkailijalle joka jonkin aikaa papereita plärättyään huutelee numeroita satunnaisessa järjestyksessä. Veitsen saamiseen ei näin kulunut puoltakaan tuntia sen maksamisesta, mikä ilmeisesti ei ole mitenkään hirveän pitkä aika noin itsepalvelumyymälässä. Jopa hampurilaisravintolassa olen saanut tilatut ja maksetut ryönät nopeammin eteeni.

Aivan epäilemättä tämä on hyvä tapa luovuttaa vaativampia ostoksia, kuten esimerkiksi kulmasohvia tai kahdeksan levyn kaasuhelloja mutta pienen veitsen kanssa käytäntö tuntuu päättömältä. Viimeksi pikkuostosten yhteydessä olen törmännyt yhtä fiksuun systeemiin huomattavasti nuorempana Neuvostoliitossa ja vasta itsenäistyneessä Latviassa, sekä Lissabonin rautatieasemalla,  jossa pullat jäivät syömättä kielitaidottomuuden vuoksi. Siis muiden kielitaidottomuuden, kuten tapoihin kuuluu väittää. Omalla kielitaidolla ei luonnollisestikaan ole mitään tekemistä asian kanssa.

Sivumennen sanottuna ikealaisten tapa merkata aloittelevat työntekijät “uusi osastolla”-rintalapuilla on herttainen ja fiksu, mm. tuollaisten oivallusten takia Ruotsi on ja tulee olemaan omaamme vauraampi maa maailman tappiin saakka. Jos neuvostohenkinen palveluprosessikulttuuri ei pääse pilaamaan sitä.

Hyvin vähän ja kevyesti asiaa mietittyäni olen tullut siihen johtopäätökseen että ongelma hallituksen muodostamisessa on lähinnä ongelman kokijoiden korvien väliin sijoittuvalla alueella. Parhaan ymmärrykseni mukaan vähän yksi jos toinenkin oli toivonut muutosta vaaleja ennen vallinneeseen konsensusmeininkiin, toiset koska se ei ollut tarpeeksi jännää ja toiset joistakin muista tärkeämmäksi kokemistaan syistä joita ei mitenkään voi selittää pelkästä kyllästymisestä johtuviksi.

Kuitenkin ennen kaikkea kansaksi itseään tituleeraava vähemmistö eli iltapäivälehtien kynäilijät ja muut kovaääniseem mölinään taipuvaiset tahot tuntuvat vaativan että kaiken pitäisi sujua juuri samalla tavalla kuin ennenkin, hyvässä sovussa ja ikäänkuin ennalta sovitun kaavan mukaan. Ei taida oikein onnistua, varsinkaan kun hallitusta on kokoamassa pitkälti oman ikäluokkani väkeä joiden ei ole koko lyhyehkön poliitikonuransa kanssa tarvinnut juurikaan joutua aitojen periaatteellisten ongelmien eteen eikä tosissaan neuvotella valtakunnallisen tason asioista koska asiat on aiemmin ikäänkuin edeltä käsin yhdessä päätetty.

Vaikuttaa yhä enemmän siltä että tuo edellä mainittu kansa haluaisi jonkun määräävän jämptisti että valmista pitää olla tiettyyn päivään mennessä, oli oikeasti valmista tai ei. Vastaava käytäntöhän on yritysmaailmassa jo aikaa sitten kokeiltu ja huonoksi havaittu. Valistuntta yksinvaltiasta olen kuullut haikailtavan, missä valistuneella epäilemättä tarkoitetaan henkilöä joka on pääasiassa samaa mieltä asioista kuin haikailija itse.

Ajatus kuninkaasta ei tunnu kovinkaan hyvältä, varsinkin kun katsotaan läntisen Euroopan kuningashuoneita joissa monarkeilla näyttää olevan kova kilpailu siitä kuka on veltoin vätys, milloin selitellään naama punaisena sitä että melkein tuli ehkä käytyä tissibaarissa tai toiset vielä päälle viisikymppisenä joutuvat pyytämään äidiltään luvan mennä naimisiin.

Suomeen tarvittaisiin joko sellainen itäblokki-kaukoitätyyppinen puoluejohtaja tai mielellään Vlad Seivästäjän ja Kekkosen geenimanipuloitu risteytys joka heitättäisi hötkyilijät suohon ja kaiken maailman paparazzit lyhtypylvääseen roikkumaan lokkien nokittavaksi.. Jokohan alkaisivat hallitusneuvottelut sujumaan hätäisempien toivomaan tahtiin.

Tai sitten tyydytään siihen että aikuiset ihmiset saavat sen hallituksensa koottua ihan itse. Ihan kun tässä olisi joku isompikin kiire kesälomien kynnyksellä, varsinkin kun muistetaan että edellinen hallitus on edelleen päivystämässä siltä varalta jos jotain hätäisempää hallinnoitavaa eteen sattuisi.

Huomasin sanomalehdessä pikku-uutisen, virallisia sulkapallosääntöjä on nyt rukattu sen verran että naisten tulee pelatessaan käyttää hametta. Tuossa on aivan epäilemättä joku korkeampi järki takana koska maallikko ei ihan äkkiseltään kykene tuota sääntöä käsittämään. Käsittämätöntä lepsuilua tuollainen. Samalla vaivalla olisivat voineet säätää hunnunkin pakolliseksi.

Lähi-idässä tuntuu lujana elävän usko israelilaisten kyvyistä eläinten ohjailun saralla. Ensin egyptiläiset ajattelijat alkoivat väläytellä että turistien joutuminen haiden hyökkäysten kohteeksi olisi sionistinen juoni.

Mikäli teoria pitää paikkansa, ei voi kuin onnitella. Sirkus- ja delfinaarioväki on epäilemättä jo pitkään haaveillut sellaisista haikaloista joille voi opettaa temppuja.

Nyt sitten Saudi-Arabiassa ollaan viranomaistahoja myöten päätetty että GPS-paikantimella varustettu korppikotka on ilman muuta vakooja, israelilainen sellainen.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Korppikotka+pid%C3%A4tettiin+Saudi-Arabiassa+vakoilusta+ep%C3%A4iltyn%C3%A4/1135262864025

Onhan tuossa tosiaan jotain hämärää oltava. Mistä ihmeestä korppikotka muka olisi saanut rahaa teknisiin vekottimiin? Onko se kyennyt esittämään tyydyttävää selitystä oleskelulleen Saudi-Arabian maaseudulla? Ei ihmekään että pidättivät. Eniten tällä hetkellä askarruttaa että mahdollisen oikeudenkäynnin päättyessä vastaajan tappioksi, toteutetaanko kuolemantuomio kivittämällä, mestaamalla vai hirttämällä?

Kovasti näyttää että monet ovat tehneet joukon hyvää tarkoittavia uudenvuoden lupauksia joita ei ole oikeastaan tarkoitettukaan pidettäviksi. Joku lopettaa tupakin pössyttelyn ja joku toinen valkaisee nenäänsä ainakin pikkuisen pidättäytymällä väkijuomista enemmissä määrin tai ainakin määräajan. Kolmas lisännee liikuntaa ja neljännen mielestä vuodenvaihde on paras mahdollinen aika vaihtaa ruokavalio terveellisempään.

Ei kannattaisi. Harvempi noita lupauksia kykenee pitämään ja jonkin sortin tunnontuskat ovat melkein varma juttu ennemmin tai myöhemmin. Asia on kuitenkin helposti korjattavissa. Nykyään luvataan ihan vääriä asioita ja väärään aikaan.

Lupaamalla ryypätä ja tupakoida enemmän voidaan melko varmasti välttyä lupauksen rikkomisesta aiheutuneelta mielipahalta, toisaalta mitä luultavammin tilalle saadaan ihan uusia pulmia päihteisiin liittyen mikäli niitä ei ennestään jo ole. Tipattomien tammikuiden vietto kyllä viittaisi siihen suuntaan että ongelmia on. Harvemman olen kuitenkaan kuullut manailleen että on se harmi kun en ehtinyt juopotella  ja kessutella tarpeeksi, tilanne näyttäisi usein olevan pikemminkin päinvastoin.

Ruokavalion vaihtaminen terveellisempään on fiksumpaa kesällä, kun tuoreita kasviksia on runsaasti tarjolla ja kalaakin voi joka toinen nostella mökkirannasta sen verran kuin katiska kestää. Liikuntakin onnistunee paremmin kesällä kuin talvisissa hangissa. Näitä voisi siis lähteä korjailemaan uuden vuoden lupausten sijaan vaikka juhannuslupauksilla.

Wikileaksista nyt on länkytetty palstakilometreittäin mutta pari asiaa on jäänyt kummastuttamaan pientä mutta ilkeää mieltäni. Miksi monet laatulehtien maineessa olevat julkaisut ovat näkyvimmin keskittyneet korostamaan Wikileaksin julkaisemasta aineistosta sitä vähämerkityksisintä osaa, jota voitaneen luonnehtia lähinnä juoruiksi ja panetteluksi?

Toinen avoin kysymys, jonka saanee esittää leimautumatta lopullisesti pimeyden voimien kätyriksi, on se, että eikö tuossa aineiston hankinnassa ole käytetty eettisesti vähintäänkin kyseenalaisia menetelmiä? Käsittääkseni kirjesalaisuutta on rikottu varsin reippaasti, mutta ilmeisesti tämä ei edes median mielestä ole mikään ongelma kun nyt ollaan hyvällä asialla.

Viime aikaisten tapahtumien valossa näyttää siltä että kirkolla on vakava viestintäongelma. Yleisön mielestä kirkolla pitäisi olla jonkinlainen selkeä ja tolkullinen kanta ajankohtaisiin asioihin, mutta koska näin ei ole, olemme valmiita uskomaan kirkon kannaksi sen mitä TV-studioon kuskattu kirkon työntekijä sattuu suustansa päästelemään. Vielä oudompaa on että melkoisella viiveellä kirkon väki tajusi ettei Päivi Räsänen edusta kirkkoa tai oikeastaan mitään muutakaan kuin omia äänestäjiään.

Kannattaisi varmaan miettiä nuo tiedotuskuviot uudestaan, ei yritysmaailmassakaan yksittäinen työntekijä voi pomppia mediassa väittämässä omia näkemyksiään yrityksen kannaksi asioihin ja ilmiöihin.

Toinen asia mitä näin sivullisena, kirkkoon kuulumattomana olen ihmetellyt on että eikö niitä pahimpia taantumusänkyröitä naispappeuden ja homojenvastustamisineen voida ohjata toisaalle ikiomaa kirkkoa pitämään? Ilmeisesti ei koska kaikista halutaan pitää kiinni kynsin ja hampain, vaikka se sitten johtaisikin siihen että tällaisia joukkoeroamisia tapahtuu.