marraskuu 30, 2009 at 3:18 ip
· Aihe: Uncategorized
Nyt on taas ilmeisesti se aika vuodesta kun alamme kohista Helsingin kaupungin aikomuksista lakkauttaa kirjastoja ja kouluja. Johtuneeko sivistyksessäni olevista aukoista vai jostakin muusta, mutta hieman ihmetyttää kun yksi huomattava menoerä em. laitosten budjeteissa on ymmärtääkseni tonttivuokra, jota kaupunki siis maksaa kaupungille eli itselleen. Toki tällä tavalla voidaan todeta että menoja on kamalasti ja niin poispäin, mutta olisi todella mukavaa jos joku kykenisi selittämään millä tavoin rahojen siirtely taskusta toiseen palvelee kaupunkilaisten tarpeita. Hallinnon näkökulmasta katsottuna tuossa ei epäilemättä ole mitään vikaa, joten kaupunkilaisten etu saa taas kerran väistyä hallinnon etujen hyväksi.
Nyt kun asia muuten tuli puheeksi, myös kaupungin vuokra-asuntojen vuokrista merkittävä, etteikö jopa suurin osa, koostu tonttivuokrista joita kaupunki maksaa itselleen.
Osoiterakenne
marraskuu 10, 2009 at 10:48 ip
· Aihe: Uncategorized ·Avainsana(t): ravintolakritiikki
En tiedä kuinka pitkään tätä on jatkunut, mutta niin kauan kuin muistan, on eri julkaisujen ravintolakriitikoilla ollut tapana valittaa ravintola-annosten koosta. Ne kun ovat usein liian isoja. Ymmärrän toki tämän näkökannan mikäli ollaan nauttimassa jotain 16 ruokalajin päivällistä eikä itse osata arvioida kuinka paljon sopii syödä. Täysin käsittämättömäksi ilmiön tekee se, että arvoisat kriitikot paheksuvat asiaa paikoissa missä ihmisillä on tapana lounastaa omilla rahoillaan ja syödä tullakseen ravituksi, tavallisesti alku-pää-jälkiruoka tyyppisiä aterioita tai jopa pelkkä pääruoka.
Kirjoittaja kuvassa oikealla pöydän vieressä
Viime viikon NYT-liitteen arvostelija koki kauhun ja järkytyksen hetkiä uutuusravintolassa havaittuaan että ruoka on hyvää ja sitä on tarpeeksi. Normaali-ihmisen reaktio liian suureksi kokemaansa annokseen on tyypillisesti että jätetään ylimääräiseltä tuntuva osuus syömättä. Älymystömme terävin keihäänkärki luonnollisestikin havaittuaan että koko pääruoka ei mahdu kerralla suuhun vaikka kuinka yrittäisi, kimpaantuu tästä saatanallisesta vääryydestä ja kirjoittaa asiasta lehteen vaatiakseen ravitsemusliikettä pienentämään annoskokojaan, sillä ei luonnollisestikaan voida olettaa että jollakin muulla saattaisi olla parempi ruokahalu tai peräti nälkä.
Olen ymmärtänyt että liian suuret ravintola-annokset eivät niinkään ole niitä yleisimpiä ruokailuun liittyviä ongelmia, pikemminkin päinvastoin. Useammin kuulee valiteltavan että kolmen ruokalajin menu on ollut muuten hyvä mutta kotimatkalla on pitänyt poiketa nakkikioskin kautta. En ihan tosissani pysty ymmärtämään miten riittävän kookas annos on keneltäkään pois, kuten en sitäkään että ei haluttaisi suoda sellaista muille.
Osoiterakenne
lokakuu 29, 2009 at 1:13 ip
· Aihe: Uncategorized ·Avainsana(t): Helsinki, pysäköinti, Sakko, tarkastusmaksu
Tällä hetkellä pysäköintivirhemaksu on Helsingissä 40 euroa, joukkoliikenteessä liputta matkustavalle taas voidaan rätkäistä 80 euron tarkastusmaksu.
Se on varmasti tiedossa että väärin pysäköidyt ajoneuvot aiheuttavat konkreettista haittaa muille, haittaavat liikennettä ja onpa muistissa myös tapauksia jolloin hälytysajoneuvojen kulku on holtittoman pysäköinnin vuoksi estynyt ja tästä on aiheutunut kuolemantapauksia.
Niinpä herääkin kysymys, onko pummilla matkustaminen tosiaan tuplasti pahempi rötös? En muista kuulleeni että kukaan olisi kuollut tai vahingoittunut vanhentuneella kuukausikortilla matkustamisen seurauksena mutta kai se on uskottava koska nuo sakkosummat ovat mitä ovat.
Laskelmieni mukaan yhdellä joukkoliikenteen tarkastusmaksun summalla voisi ajaa laillisesti metrolla noin 40 tuntia, eli suunnilleen työviikon verran. Parkkisakon hinnalla taas pysäköi keskustassa noin 13 tuntia.
Viranomaisjargonista pihalla olevien tiedoksi vielä selvennettäköön että “pysäköintivirhemaksu” ja “tarkastusmaksu” tunnetaan kummatkin normaaliväestön keskuudessa paremmin nimellä “sakko”.
Osoiterakenne
lokakuu 8, 2009 at 2:08 ip
· Aihe: Uudet innovaatiot
Tässä eräänä iltana karjalanpiirakoita kalutessani alkoi mieltäni kaihertaa kysymys: Entä missä ovat muiden maakuntien piirakat?
Karjalanpiirakka on oikein mukava eväs, kaikkine variaatioineen. Muilla maakunnilla ei kuitenkaan näyttäisi olevan omaa piirakkaa, paitsi savolaisilla joilla on suuri, kallis ja raskas kalakukko.
Millainen mahtaisi olla pohjanmaan- tai satakunnanpiirakka? Entä hämeenpiirakka, olisiko se erityisen hitaasti sulava ape? Lapinpiirakka olisi luultavasti pieni ja kallis. Ahvenanmaanpiirakassa olisi epäilemättä sokeria ja sahramia. Kainuunpiirakka taas ei ole aito jos se ei ole pettupohjainen.
Osoiterakenne
syyskuu 24, 2009 at 8:46 ip
· Aihe: Media
Big Brother alkoi taas mutta tänä vuonna poliitikot taitavat voittaa lööppisodan. Joitakin satunnaisia seksikohtauksia lukuunottamatta parlamentaarikkojen jykevä mediaosaaminen ja murskaava älyllinen ylivoima ovat hakanneet ylikansallisen mediamyllyn mennen tullen. Siinä ei yksi yöllinen, harvoihin siitä erikseen maksaviin koteihin esitetty spontaani panokohtaus tunnu missään kun pääministeri ilmoittaa kaikissa medioissa että ei tiedä mistä on rahaa saanut ja toiset kansanedustajat ihmettelevät että eikö sitä lakia saakaan rikkoa niin päin kuin tykkää.
Valitettavasti tätä hässäkkää joutunee sietämään vielä jonkin aikaa. Big Brotherissakaan ei olla sen kiinnostavampia paljastuksia ole näkyvissä kuin yksi rakennusluvaton parakki. Pientä pöhinää vaalirahagaten ympärillä sentään on vielä odotettavissa kun joku taho on kuulemma vaatimassa eduskuntaa hajoitettavaksi ja vaaleja uusittavaksi. En oikein ymmärrä miksi, eihän joukkorangaistuksia käytetä länsimaissa enää missään muualla kuin vähän armeijassa ja tietysti Big Brotherissa.
Alan vähitellen kallistua sille kannalle että ehkä kannattaisi vaihtaa eduskunta- ja BB-talon väki päittäin ja katsoa kauanko menee ennen kuin kukaan huomaa mitään.
Osoiterakenne
elokuu 31, 2009 at 6:30 ip
· Aihe: Uncategorized ·Avainsana(t): Muotiblogi
Tänään tämä on muotiblogi. Jalassani on trendikkäästi villasukat ja muukin pukeutuminen on siis niiiiin ihanan retroa vaatekaapin perähyllyn aarteistoa. Olen myös käynyt farkkuvarastomyyntiliikkeen ovenkahvaa nykimässä, vaikka se olikin maanantain kunniaksi suljettu. Fashion-viikkoni on siis alkanut varsin vaihtelevissa merkeissä.
Nyt haluaisin kovasti pari kottikärryllistä rahaa ja kaikkia kivoja tuotelahjoja joita muotibloggaajille kuulemma siunaantuu. Kutsuja mihinkään tylsiin bileisiin ei tarvitse lähettää, kiitos. Ne voitte mielummin lähettää itse valitsemaanne hyväntekeväisyyskohteeseen. Laittakaa vaikka Pelastusarmeijan joulupataan jos ette muuta keksi.
Osoiterakenne
elokuu 28, 2009 at 7:01 ip
· Aihe: Uncategorized ·Avainsana(t): etukortti, Ravintola
Otsikon kysymykseen vastatakseni, kyllä. Mikäli sattuu olemaan sitä ihmistyyppiä jonka mielestä ruoka on oikein hyvää silloin kun se on pehmeää ja lämmintä, ei maistu liian kummalliselta ja ravintola on muutenkin sellainen kiva ja siisti.
Tähän ikään sitä luulisi jo oppineensa että se S-etukortin tai Plussa-kortin kuva ovenpielessä ei ole välttämättä hyvä suositus mikäli metvurstipizza ja nahistunut raastepöytä ei ole se mitä ollaan hakemassa. Tämän kirjoituksen on inspiroinut ja alulle saattanut Kruununhaassa sijaitseva S-etukorttipaikka ja sen sinänsä täyttävä kasvishampurilainen joka jäi mieleen sillä tavalla että.. öö.. no…
Yleensä paikoilta joissa HP-kastikkeet ja pieniin kertapusseihin pakatut ketsupit ovat hyvin esillä ei kai kannattaisi odottaa kovin paljoa.
Osoiterakenne
elokuu 27, 2009 at 4:00 ip
· Aihe: Media ·Avainsana(t): liha, Ruoka, tarkistaa, tuoreus, tyhmyys
Viime päivinä lehdistössä on pidetty mekkalaa kauppojen tuoretiskissä myytävien tuotteiden kyseenalaisesta laadusta ja kunnosta. Hyvä että puhutaan. Kaikenlaista huhua tiskillä viruvien lihojen ja kalojen myyntikunnosta on kuultu jo iät ja ajat. Nyttemmin on paljastunut että viranomaiset joiden tehtäviin valvonta kuuluisi eivät ehdi eivätkä näköjään oikein haluakaan häiritä kunnianarvoisia kauppiaita millään ikävillä tarkastuksilla.
Joku viskaali ehti jo ehdottaa Tanskan mallin mukaista hymynaama-tarraa sellaisille liikkeille joissa tuotteet ovat todetusti jatkuvasti hyvälaatuisia. Hyvin pian selvisi että tämmöinen ei kuitenkaan Suomessa käy päinsä. Sen verran kun julkisesta keskustelusta ja yleisönosastokirjoittelusta ymmärsin, niin idea on ihan hölmö koska muuten viranomainen joutuisi hoitamaan niitä tehtäviä joiden hoitamisesta viranomaisille maksetaan. Myöskin se, että kaupalle myönnettäisiin jonkinlainen merkki korkeasta laadusta ymmärretään mielellään häpeärangaistukseksi niille joilla asiat eivät ole kunnossa. Sellainen taas ei sovi nykyaikaiseen länsimaiseen oikeuskäsitykseen ollenkaan. Kummallista kyllä muut diplomit, laatuluokitukset ja sertifikaatit eivät ole niin kamala ja epäinhimillinen rangaistus niille joille sellaisia ei ole.
Painavimman argumentin uudistusta vastaan taisi heittää se Hesarin yleisönosastoon kirjoittanut jonka mielestä tarrat yhdistetään lapsuuteen joten sellaisia ei voi missään aikuisten hommissa käyttää. Tässä sitten meneekin varmaan loppuviikko pohdiskellessa että pitäisikö itkeä vai nauraa.
Osoiterakenne
elokuu 24, 2009 at 8:43 ap
· Aihe: Uncategorized
Miten tässä oikein pitäisi suhtautua kunnallisvaalien ääniharavaan joka ei ole käyttänyt valtuustossa yhtään puheenvuoroa vedoten siihen että poliittiset vastustajat eivät anna työrauhaa?
Ymmärrän toki että valtuutetun kykyä hoitaa tehtäviään ei mitata varsinkaan sillä kuinka paljon omaansa ja muiden aikaa saa kulumaan jaarittelemalla mutta tuo selitys haiskahtaa erittäin harkitsemattomalta heitolta. Muutenkin ymmärtääkseni demokratiassa olisi tarkoitus tehdä asioita yhdessä eikä niinkään keskittyä kinaamaan joko todellisten tai oletettujen vastustajien kanssa, puhumattakaan siitä että vaietaan koska joku muuten tulee jostain puun takaa ja vastustaa.
Miten tässä maailmassa oltaisiin saatu yhtään mitään aikaan jos oltaisiin oltu hiljaa kunnes kaikki ovat ihan varmasti samaa mieltä?
En ymmärrä, mutta ehkä juuri siksi en olekaan vielä aktiivisesti sekaantunut kummallispolitiikkaan.
Osoiterakenne
heinäkuu 23, 2009 at 2:39 ip
· Aihe: Uncategorized
Koska konttorirotalla ei tähän hätään ole oikeita ongelmia, niitä täytyy ruveta erikseen tekemään.
Huomenta Gunnar, onko se palaveri neuvotteluhuone viidessä? Venatkaa hei, mä käyn hakemassa kahvia.
Ihmisten tervehtiminen on hyvä ja kohtelias tapa, ja esimerkiksi toimisto-olosuhteissa sitä suorastaan odotetaan tehtävän aina käytävillä kohdatessa. Tämä onkin hämmentänyt pientä mutta ilkeää mieltäni mitä suurimmissa määrin. Missä kohtaa tervehtiminen pitää aloittaa kun kävelen pitkää käytävää ja toinen kävelee vastaan? Ei tunnu kovinkaan luontevalta kirkua hyviä huomenia naama punaisena ja kitarisat väpättäen jostain kymmenen metrin päästä, tosin myös vasta kohdattaessa huikattu moikkaus tuntuu liian myöhäiseltä ja vastaankävelijä ehtii säikähtää että eihän toi juntti meinaa moikata ollenkaan.
Toinen suunnattoman hämmentävä kysymys on se että mihin sitä katsotaan käytävällä lähestyessä? Nuorna miesnä sitä on oppinut että toisen tuijottaminen ja samanaikainen lähestyminen on hyvin helposti tulkittavissa riidan haastamiseksi. Varpaisiinsakaan ei oikein tohdi katsoa, sellainen ei anna kulkijasta mitenkään reipasta vaikutelmaa. Ylöspäin katsoessa tulee niska kipeäksi silmien häikäistyessä loistelamppujen kirkkaudesta ja sivuille pälyily taas on yksinomaan epäilyttävää. Taakse katsominen on liian vaikeaa ja siinä voi helposti törmätä johonkin jos ei näe mihin on menossa.
En näe näihin ongelmiin muuta järkevää ratkaisua kuin käytävien lyhentämisen. Tällä tavoin vapautetaan energiaa ja voimavaroja tärkeämpien asioiden pohdintaan ja kyetään paremmin suuntaamaan voimavaroja yritysten toimintojen tehostamiseen. Kansantalous kasvaa kohisten ja kaikki ovat paljon onnellisempia. Mielestäni olen tästä hyvästä ansainnut vähintään mitalin, ehkä jopa kunniakirjan tai viirin.
Osoiterakenne
Vanhemmat artikkelit »
