Hesarin netti ja maksumuuri

Helsingin sanomat sitten otti käyttöönsä maksumuurin, eli 5 artikkelia saa lukea ilmaiseksi mutta sitten pitää lyödä pätäkkää pöytään mikäli aikoo lukea enemmän.

Ymmärrettävää että lehti haluaa rahaa toimittamastaan sisällöstä, harmi vain että nettisisältö on lähinnä kalpea aavistus ja pintaraapaisu varsinaisen lehden sisällöstä. Paperivesrion tilaajalle tämä ei siis enää ole lisäpalvelu vaan kokonaan eri tuote.

Mikäli mieli kuitenkin tekee päästä aivan välttämättä pläräämään nettihesaria niin ainakin näin alkuvaiheessa maksumuurin voi kätevästi kiertää käyttämällä Chrome-selaimen incognito-toimintoa. Isojen poikien mukaan myös muiden selainten yksityisyysasetuksia rukkaamalla selaaminen onnistuu.

Jätä kommentti

Guggenheimia ei sitten saatukaan.

Helsingin kaupunginhallitus äänesti niukalla enemmistöllä erään näiden aikojen hölmöimmistä hankkeista nurin. Guggenheimin haarakonttoria ei sitten saatukaan näille raukoille rajoille, mikä on varsinkin hanketta melkoisen kritiikittömästi puffanneelle Helsingin Sanomille kova pala.

Saamarin taiteilijat ja ennen kaikkea se typerä ja oppimaton kansa tulevat siihen hourimaan jotain jostain taiteesta, vaikka olisi ollut mahdollisuus saada ihan oikea PRÄNDi ulkomailta. No, Katajanokan Guggenheim ei tärpännyt mutta ehkä voisimme saada sen tilalle Euro Disneylandin Mustikkamaalle?

Jätä kommentti

Guggenhommeli

Kevättalvella 1988 katsoin olevani pakotettu menemään sotaväkeen. Palvelukseenastumispäivä oli tiistai, joten edellisenä iltana päätimme hyvän ystäväni herra T.n kanssa ottaa ilon irti ja juhlia kuin viimeistä päivää. Siihen maailmanaikaan tämä tarkoitti sitä että menimme Tavastialle pällistelemään ainutta sinä iltana kaupungissa esiintyvää rokkiorkesteria, joka sattui olemaan uransa aallonpohjaa ruoppaava Yö. Salin puolella ei ollut tungosta, sen verran hyvää sanottavaa siitäkin ravintolaillasta löytyi.

Ravitsemusliikkeen (Tavastialla myytiin myös ruokaa) sulkeuduttua päätimme vielä tempaista kunnon kännit. Totesimme hankkeen toteuttamisen vaativan viinaa, jota ainakaan taksikuskilla ei ollut. Menimme siis huonomaineisen Kurvin läheisyydessä sijaitsevalle Harjutorille jonne pian ilmaantuikin muutamia herrashenkilöitä tiedustelemaan satummeko tarvitsemaan juotavaa. Satuimme.

Kaupantekovaiheessa ukot olivat näkevinään jossain poliisin joten kaupat piti tehdä nyt heti äkkiä ja kaikkien pitää toki äkkiä juosta eri suuntiin karkuun. Me emme mitään konstaapelin tapaistakaan nähneet mutta pakkohan se oli olla totta kerran pikkurosvot niin sanovat. Juoksimme siis tasan eri suuntaan kuin trokarit pulloa povitaskussa kannartellen. Päästyämme läheisen puiston suojaan saatoimme vihdoinkin avata pullon ja todeta että kyseessä oli todellakin aivan ensiluokkainen ja puhdas kraanavesi.

Tapauksella näyttää olevan paljonkin yhteistä Guggenheim-hankkeen kanssa. Ollaan ostamassa isoilta pojilta kovalla hinnalla jotain sellaista mitä ei oikeastaan tarvita, varsinkaan jos yhtään oltaisiin viitsitty ennakoida ja ajatella itse. Sisällöstä ei ole oikeasti mitään hajua, korkeintaan epämääräisiä toiveita ja mielikuvia. Lisäksi kauppias yrittää hiostaa ja hoputtaa ostopäätöksen syntymistä hyvin omituisilla ja epämääräisillä tavoilla jotka eivät selvin päin kulkevalle aikuiselle ihmiselle oikein aukene vaikka joku asiasta enemmän ymmärtävä yrittäisi sitä parhaansa mukaan selittää.

Miten ihmeessä tähän voi yllättäen löytyä toista sataa miljoonaa markkaa sillä aikaa kun paikallisille taiteilijoille ei riitä kuin killinki silloin tällöin? Miksi ihmeessä juuri Guggenheimia varten pitää tällätä aivan uusi tönö Kauppatorin rantaan? Esimerkiksi Berliinissä museo sijaitsee vanhassa rakennuksessa, sitä varten ei tarvittu tekemällä tehtyä WAU-IIK-JEE-arkkitehtuuria edustavaa rakennusta. 

Laskelmissa esitetyt kävijämäärät ovat vähintäänkin utopistisia, valitettavasti suurin osa taideyleisöstä ei oikein tykkää modernimmasta taiteesta ainakaan siinä määrin että olisi valmis alvariinsa pääsylippuja ostelemaan. 

Tähän mennessä en ole nähnyt yhtään hyvää syytä miksi Guggenheim-säätiölle pitäisi maksaa suojelurahoja. Pidän toki taiteeseen panostettavan rahamäärän nostamista hyvänä ja kannatettavana ajatuksena mutta mielummin näkisin varojen menevän olemassa olevien rakenteiden kehittämiseen ja varsinaisen taiteen tukemiseen mielummin kuin seinien lisenssimaksuihin.

Jos museo- ja galleriahommia bisneksenä ajatellaan niin järkevämpaa olisi ostaa vaikka Kairon egyptiläisen museon lisenssi. Kairon egyptiläinen museo Helsinki vetäisi varmasti enemmän porukkaa kuin Guggenheim. Ehkä Tate Modernin saisi halvemmalla? Maailma on täynnä vahtoehtoja ja valitettavasti monet meistä ovat kantapään kautta oppineet että tahallaan painetta ja sekaannusta aiheuttava kauppamies ei ole kovinkaan luotettava.

Jätä kommentti

Kiinalaiset kopioivat Ikean joka kopioi Neuvostoliiton

Hesarin melko isosti uutisoima pikku-uutinen kiinalaisten uusimmasta älynväläyksestä, eli oletetusta Ikea-huonekaluliikkeen kopioinnista toi mieleeni kiinnostavan kokemuksen noin kuukauden takaa. 

Kävimme Ikeassa hakemassa hieman lisää keittiösälää, entisten kamojen käytyä niin vähiin että muutamat keittiölaatikot oli jopa mahdollista saada kiinni ja jossakin tapauksissa jopa auki ilman sen isompaa väkivaltaa. Kaikkea kivaa ja hyödyllistä löytyikin, mm. jääpalamuotteja ja sekoituskulhoja. Ennen kaikkea tunsimme olevamme hyvän, keskikokoisen keittiöveitsen tarpeessa ja sellainen löytyikin helposti. Helppous osoittautui kuitenkin näennäiseksi.

Telineessä oli esittelykappale ja sen vieressä erillinen kahva jota sai kokeilla käteensä. Muuten paikalla ei juuri tätä veitsimallia näkynyt, muita astaloita sitäkin enemmän. Himoitsemamme työkalun tilalla hyllyssä oli vain pahvilappuja joissa luki että vie tämä kassalle ja maksettuasi saat veitsen noutopisteestä.

Tässä kohtaa asiaa sen kummemmin ajattelematta keräsimme lipareen kärryyn ja kassalle. Maksutapahtuman yhteydessä selvisi että noutopiste sijaitsee miltei näköetäisyydellä kassalta ja luonnollisestikin siellä oli jonotuslappuautomaatti. Kymmenkunta minuuttia odottelua ja automaatti ilmoittaa että nyt olisi oman numeron vuoro. Tämä tarkoitti sitä että tässä vaiheessa saa antaa ostokuitin virkailijalle. Tiskin takana majaileva osaaja ei luonnollisestikaan tavaraa hae vaan kerää useamman asiakkaan kuitit samaan kasaan. Siitä kasasta sitten herra varastohenkilö ottaa muutaman lapun kerrallaan ja hakee asiakkaalle tulevat tavarat, toimittaa ne asiapapereineen taas virkailijalle joka jonkin aikaa papereita plärättyään huutelee numeroita satunnaisessa järjestyksessä. Veitsen saamiseen ei näin kulunut puoltakaan tuntia sen maksamisesta, mikä ilmeisesti ei ole mitenkään hirveän pitkä aika noin itsepalvelumyymälässä. Jopa hampurilaisravintolassa olen saanut tilatut ja maksetut ryönät nopeammin eteeni.

Aivan epäilemättä tämä on hyvä tapa luovuttaa vaativampia ostoksia, kuten esimerkiksi kulmasohvia tai kahdeksan levyn kaasuhelloja mutta pienen veitsen kanssa käytäntö tuntuu päättömältä. Viimeksi pikkuostosten yhteydessä olen törmännyt yhtä fiksuun systeemiin huomattavasti nuorempana Neuvostoliitossa ja vasta itsenäistyneessä Latviassa, sekä Lissabonin rautatieasemalla,  jossa pullat jäivät syömättä kielitaidottomuuden vuoksi. Siis muiden kielitaidottomuuden, kuten tapoihin kuuluu väittää. Omalla kielitaidolla ei luonnollisestikaan ole mitään tekemistä asian kanssa.

Sivumennen sanottuna ikealaisten tapa merkata aloittelevat työntekijät ”uusi osastolla”-rintalapuilla on herttainen ja fiksu, mm. tuollaisten oivallusten takia Ruotsi on ja tulee olemaan omaamme vauraampi maa maailman tappiin saakka. Jos neuvostohenkinen palveluprosessikulttuuri ei pääse pilaamaan sitä.

Jätä kommentti

Hallitus”kriisi” ja auktoriteettikaipuu

Hyvin vähän ja kevyesti asiaa mietittyäni olen tullut siihen johtopäätökseen että ongelma hallituksen muodostamisessa on lähinnä ongelman kokijoiden korvien väliin sijoittuvalla alueella. Parhaan ymmärrykseni mukaan vähän yksi jos toinenkin oli toivonut muutosta vaaleja ennen vallinneeseen konsensusmeininkiin, toiset koska se ei ollut tarpeeksi jännää ja toiset joistakin muista tärkeämmäksi kokemistaan syistä joita ei mitenkään voi selittää pelkästä kyllästymisestä johtuviksi.

Kuitenkin ennen kaikkea kansaksi itseään tituleeraava vähemmistö eli iltapäivälehtien kynäilijät ja muut kovaääniseem mölinään taipuvaiset tahot tuntuvat vaativan että kaiken pitäisi sujua juuri samalla tavalla kuin ennenkin, hyvässä sovussa ja ikäänkuin ennalta sovitun kaavan mukaan. Ei taida oikein onnistua, varsinkaan kun hallitusta on kokoamassa pitkälti oman ikäluokkani väkeä joiden ei ole koko lyhyehkön poliitikonuransa kanssa tarvinnut juurikaan joutua aitojen periaatteellisten ongelmien eteen eikä tosissaan neuvotella valtakunnallisen tason asioista koska asiat on aiemmin ikäänkuin edeltä käsin yhdessä päätetty.

Vaikuttaa yhä enemmän siltä että tuo edellä mainittu kansa haluaisi jonkun määräävän jämptisti että valmista pitää olla tiettyyn päivään mennessä, oli oikeasti valmista tai ei. Vastaava käytäntöhän on yritysmaailmassa jo aikaa sitten kokeiltu ja huonoksi havaittu. Valistuntta yksinvaltiasta olen kuullut haikailtavan, missä valistuneella epäilemättä tarkoitetaan henkilöä joka on pääasiassa samaa mieltä asioista kuin haikailija itse.

Ajatus kuninkaasta ei tunnu kovinkaan hyvältä, varsinkin kun katsotaan läntisen Euroopan kuningashuoneita joissa monarkeilla näyttää olevan kova kilpailu siitä kuka on veltoin vätys, milloin selitellään naama punaisena sitä että melkein tuli ehkä käytyä tissibaarissa tai toiset vielä päälle viisikymppisenä joutuvat pyytämään äidiltään luvan mennä naimisiin.

Suomeen tarvittaisiin joko sellainen itäblokki-kaukoitätyyppinen puoluejohtaja tai mielellään Vlad Seivästäjän ja Kekkosen geenimanipuloitu risteytys joka heitättäisi hötkyilijät suohon ja kaiken maailman paparazzit lyhtypylvääseen roikkumaan lokkien nokittavaksi.. Jokohan alkaisivat hallitusneuvottelut sujumaan hätäisempien toivomaan tahtiin.

Tai sitten tyydytään siihen että aikuiset ihmiset saavat sen hallituksensa koottua ihan itse. Ihan kun tässä olisi joku isompikin kiire kesälomien kynnyksellä, varsinkin kun muistetaan että edellinen hallitus on edelleen päivystämässä siltä varalta jos jotain hätäisempää hallinnoitavaa eteen sattuisi.

Jätä kommentti

Merkityksetön pikku-uutinen

Huomasin sanomalehdessä pikku-uutisen, virallisia sulkapallosääntöjä on nyt rukattu sen verran että naisten tulee pelatessaan käyttää hametta. Tuossa on aivan epäilemättä joku korkeampi järki takana koska maallikko ei ihan äkkiseltään kykene tuota sääntöä käsittämään. Käsittämätöntä lepsuilua tuollainen. Samalla vaivalla olisivat voineet säätää hunnunkin pakolliseksi.

Jätä kommentti

Siis iik apua pakkoruotsi kauheeta.

Pakkoruotsista puhutaan paljon mutta tuntuu että asian ympärillä ei juurikaan ajatteluksi kutsuttua toimintaa esiinny. Asiasta ajoittain nousevasta metelistä ei mitenkään voisi päätellä että tämä ”ongelma” koskee vain koululaisia, pikemminkin voisi kuvitella että aikuisväestö pakotettaisiin päivästä toiseen opettelemaan jotain ihan kamalaa ja vastenmielistä mitä ei mitenkään voi oppia joka aiheuttaa heille suorastaan fyysistä kipua.

Kieltämättä osa pakkoruotsin puolesta esitetyista argumenteista voi tuntua hieman puolivillaisilta, mutta vastustajilla tuntuvat olevan perustelut välillä pahastikin hukassa.

Erityisesti on syytä pilkata väitteitä joiden mukaan pakollisuus tekee oppimisesta vastenmielistä ja kieltä ei kuitenkaan tarvitse myöhemmin mihinkään. Samoilla aseilla voisimme hyökätä vaikka fysiikan ja erityisesti liikunnan opetusta vastaan. Pakkofysiikan tunneilla opeteltuja kaavoja en muista käytännössä enää yhtään enkä koulun jälkeen ole tarvinnut niitä mihinkään. Pakkoliikuntatunneilla väkisin opetetut pesäpallosäännöt ovat autuaasti unohtuneet eikä niillekään ole koulun jälkeisessä elämässä käyttöä ollut, ei vapaa-aikana eikä varsinkaan työelämässä. Ruotsia sen sijaan olen tarvinnut, ja aina on harmittanut kun en osaa sitä paremmin. Ajatella kuinka sujuvasti sitäkin nyt osaisi jos erilaiset pesäpallot ja tamburiinin tahtiin ympyrässä hyppelyt oltaisiin koulussa jätetty väliin ja sen sijaan opiskeltu kieliä.

Täten lupaan äänestää Helsingin vaalipiiristä eduskuntaan sellaista ehdokasta joka lupaa ajaa pakkoliikunnan ja pakkokäsityön korvaamista kouluopetuksessa vaikkapa pakkosanskriitilla ja pakkonorjalla. Myös pakkoviro voi tulla kyseeseen jos tinkimään ruvetaan.  Sanskriittiin päädyin edesmenneen pakkoruotsin vastustajan, Seppo Heikinheimon kunniaksi, tämä Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja oli kovasti sitä mieltä että pakkoruotsin tilalla tulisi opettaa sanskriittia koska se on jotenkin kivempi ja hienompi kieli.

Ja ei, tämä ei todellakaan ole maailman tärkein asia, tuskin edes top 100-listalla.

Comments (4)

Older Posts »